sylissä on lapsi.
Pieni, hento, kuin linnunluinen.
Tuntematon.
Tätäkö minun pitäisi oppia rakastamaan?
Kun eivät ne ensimmäiset ajatukset olleet mitenkään rakkaudentäyteisiä
vaikka sen käsityksen saa että pitäisi olla.
Mitä jos se ei pidäkään minusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti