Unilaboratoriosta päivää

En enää edes muista, milloin olisin nukkunut yöni yhtäjaksoisesti. Kaiketi viime keväänä? Joskus silloin, kun ei vielä tarvinnut nousta kerran yössä vessaan. Sen jälkeen ei yhtenäistä yöunta ole näkynyt. Jos ipana olisikin nukkunut aamuun saakka (mitä on tapahtunut kerran tai kaksi) niin minä olen herännyt joko syöttöaikaan sen ollessa ihan pieni tai sitten muuten vain. Tottumuksesta. Nykyisin hyvä yö on se, jos ensimmäisen kerran pitää mennä pelastamaan itsensä pinnasängyn nurkkaan juntannut lapsi vasta neljältä. Huonona yönä ensimmäinen kitinä kuuluu jo yhdeltätoista illalla.

No, ei siinä mitään, onhan se nukkunut tähän asti kahdet noin tunnin päiväunet, joten itse on päivällä saanut hengähtää edes hetken. Jälkikasvu kun on sellainen ikiliikkuja ja jokapaikan sorkkija ettei hetkeksikään voi selkäänsä kääntää kun on sormet laatikonvälissä tai äidin korvatulpat suussa. Nyt joku päiväunivaras on vienyt toiset unet. Yhdet tunnin unet puolenpäivän jälkeen, ja siinä se. En ymmärrä miten tuollainen tirppa pärjää niillä unilla iltakahdeksaan, mutta ei se nuku enempää. Ei millään. En tiedä nukkuisiko rattaissa, pakko seuraavaksi kokeilla sitä konstia että pakkaa kitisijän haalareissa rattaisiin ja käy vähän työntämässä. Joku väävälehti väitti, että kun päiväunet vähenevät niin yöunet paranevat. Sitä odotellessa. Viime yönä herätyksiä tuli nimittäin neljästi. Tyttö ei itse herää vaan vain narisee ja kitisee unissaan - joskus tunninkin yhtäjaksoisesti. Saattaa istuskella sängyssään mutta on ihan unessa. Rasittavaa. Yhtä rasittavaa kuin se, että epämääräistä kitinää on myös iltapäivästä iltaan kun väsyttää mutta ei voi nukkua. Yöunille meno on kyllä aikaistunut tunnilla, mutta pelottaa se että aikaistuuko herääminen myös, vai siirtyykö tuo nukkumatta jäänyt päiväunitunti yöuniin? Jännityksellä seuraamme. 

Testiluontoinen

Meillä paistaa aurinko, lämmintäkin taitaa olla yli viisi astetta. Joko se nyt tulisi kevät? Eilen tuuli jostain muualta kuin Siperiasta päin ja eron huomasi selvästi. Ensimmäisen ulkoilmajäätelön ostin - eskimon. Ei kyllä liian lämmin silti ollut sen jäätelön kanssa tuuskata.

(Löysin sähköpostijulkaisumahdollisuuden. Pitää kokeilla mitä tämä tekee, vai tekeekö mitään. )

Onko se enää vauva

jos se lähtee omin avuin kävelemään? Jos sillä on ikää kuitenkin vain 10kk? Mikä se on?
Tyttö päätti toissailtana, että nyt on aika kypsä tasapainon kokeiluun. Tukea vastenhan se on tepsuttanut jo kaksi kuukautta, mutta sunnuntai-iltana isänsä kanssa touhutessaan uskaltautui ottamaan askelia ilman tukea. Yhtäkkiä kuulin selkäni takaa toteamuksen "Hei, tämähän kävelee!" Käveli vielä minunkin nähteni, ja koko loppuillankin. Huvittavan jäykän ja silti huteran näköistä menoa, kun tuollainen vähän yli 70cm ihmisenalku tassuttelee. Pisimmillään taisi taittua metrin matka.
Konttaaminen on kuitenkin vielä se suosituin etenemismuoto, mutta kova on vimma päästä kävelemään. Tuesta kiinni pitäen pitää kurotella, josko yltäisi seuraavaan tukipisteeseen ilman konttaamista.
On se vain melkoista tuo opettelu.

Neuvolassakin tuli tyttöä käytettyä. Pituutta oli 73cm, painoa 8510g. Edellismittauksesta oli tullut pari senttiä mittaa lisää, mutta paino oli lisinyt vain 50g. Ei kai se tuolla syömisellä ja liikkumisella voikaan nousta, mutta jännä homma oli se, että kukaan ei sanonut mitään vaikka painokäyrä oli tipahtanut taas sinne -10 tuntumaan. Se tuntuu olevan semmoinen "normaalikäyrä"; viimeksi terveydenhoitaja nimittäin "vitsaili" että pitääkö kohta rajoittaa syömistä kun tyttö oli melkein normaalipainossa eli keskikäyrällä. Noin pienestäkö se painontarkkailu ja alipainon ihailu lähtee? Ja tyttö on todella pieniruokainen - joskus harvoin suostuu syömään vähän enemmän mutta yleensä ruokamäärä on ehkä puolet-kolmasosa siitä mitä näkee vaikkapa perhekerhossa lasten syövän. Ei tuntunut täti ymmärtävän, että vaikka minä en mikään laiha olekaan, ei se tarkoita sitä että tyrkytän lapselle ruokaa jättiannoksia koko ajan - terveydenhoitaja ei lainkaan ymmärrä huoltani siitä että tyttö todellakin syö vähän. Varsinkin liikkumiseensa nähden. Jos ruokaa on vajaa desi voi siitäkin jäädä kolmannes syömättä. Tuota lasta ei vain syöminen tai juominen kiinnosta. Ei lusikka eikä nokkamuki. Ruoka menee täysin syöttämällä, lukuunottamatta sormin syötäviä paloja, ja ainoastaan tuttipullosta voi juoda, sekin pitää tehdä sylissä maaten.

Pullosta pitäisi vissiin vieroittaa. Mutta miten raaskin, kun maidonjuontihetki on ainoa hetki jolloin tuo elohopea on edes muutaman minuutin sylissä rauhassa? Ainoa hetki jolloin pientä saa vielä pitää sylissä niin ettei se rimpuile omien touhujensa pariin on se, kun päiväunien jälkeen maitopullo hetken pitkittää sitä lepohetkeä. Helmi arjen joukossa oli se ilta, kun rauhattomalta pääsiäisreissulta palattuamme tyttö halusi vain syliin. Ihana pieni nökötti sylissä kuin vauva, pää rintaani vasten painettuna eikä ollut kiire minnekään.

Ei saa suunnitella

Meidän pitäisi tänään lähteä pääsiäisen viettoon. Jonkun kuningasajatuksen vuoksi myös auton 120tkm määräaikaishuolto varattiin tälle päivää, koska a) lukema on nyt mittarissa ja b) edellisestä huollosta on tullut jo ylikilometrejäkin. Edellinen huolto tehtiin siis ennen kuin määräkilometrit edes täyttyivät ja tämäkin olisi vastaavasti pitänyt tehdä vähän aikaisemmin. No ei siinä mitään, aikaa varatessa ilmoitti huoltomies että tunti. Tunti siinä menee. Mikäs siinä, ei tunti niin paljon tätä lähtöä viivästytä. T lähti viemään autoa ja soitti hetki sitten, että meneekin kuulemma 2-2,5 tuntia. (Plus puoli tuntia kotimatkaan.) Sen tunnin sijaan. Kun onkin joku isompi huolto tämä. Hyvin tehdyt suunnitelmat piti sitten romuttaa. Olisiko ollut mahdollista, että se huoltomies olisi tarkistanut mitä tuo määräaikaishuolto oikein pitääkään sisällään ja sitten vasta antaa aika-arviota?

Ja sitten väitetään että lapsen takia pitää varautua muuttamaan suunnitelmia, varautua siihen että ei voi lähteä silloin kun aikoi, kun se lapsi kumminkin on jotain vailla. Meillä ainakin 99% muutoksista tulee jostain ihan muusta kuin siitä että väävä* tarvitsee yhtäkkiä jotain. Ruokaa tai vaippaa. Ehkä kerran lähtö viivästyi 10min kun piti vaippa vaihtaa. Kaikki muut johtuvat ihan jostain muusta, yleensä T:n työ- tai muista jutuista. Minä ja väävä olemme hyvissä ajoin valmiina, väävä ruokittuna ja kuivissa vaipoissa, mutta miestä saa odotella milloin minkäkin puhelun tai miitingin takia.

*väävä=vauva. Tyttö hokee toisinaan pontevasti VÄÄ-VÄ. Ihan selvä vauva.

Pakko uskoa

...se alkaa olla kevät. Asuinalueen tiet ovat paljastuneet lumen alta, ja nyt tuollainen vettynyt soratie myötää mukavasti kengän alla. Kunnan kaksi isoa pyörätietä on jo käyty ajamassa lakaisin-lakaisinkoneella, ja tänään meinasi tulla hiki kävellessä kirjastoon. Musta kevyttoppatakki taitaa olla jo liikaa, mutta ei siitä vielä voi luopua. Näillä leveysasteilla takatalvi on sääntö, ei poikkeus.
Ja takapihan lumikasakin on ihan selvästi madaltunut - näkee paremmin naapurin puolelle. Eipä sillä että siellä mitään nähtävää olisi, lähinnä näkee autoista muutakin kuin katon.

Muuttoasia nytkähti taas pykälällä. T soitteli yhdestä työpaikasta, hyvin positiivinen vastaanotto tuntui olevan. Tähän mennessä ovat ostaneet tietyt suunnittelutyöt ulkopuolisesta firmasta, mutta suunnittelija omilla palkkalistoilla tuntui myös olevan kiinnostava vaihtoehto. Todennäköistä olisi päästä haastatteluunkin. Tämän kuun loppuun mennessä mahdollisesti teemme päätöksen, yhtenä vaihtoehtona nousi esille minun syntymäkotikuntaan muutto. Pienen makustelun jälkeen alan lämmetä asialle. Plussana siellä olisi mm. lastenhoitoapua saatavilla lähes 24/7 äitini toimesta. Ja halvemmat vuokrat, vaikka kunnan koko on kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Menneitä ja tulevia

Joku viikko sitten telkkarin aamuteeveessä oli puhetta naimisiinmenosta ja etenkin siitä The Sormuksesta eli vihkisormuksesta. Joku kultaseppä oli esittelemässä uusia trendejä ja villityksiä, joihin kuuluivat mm. kolmiosainen sormus (kihla-, vihki- ja huomenlahjasormus yhdistettynä) ja puolison profiilin mukaan tehty sormuksen ulkopinta - sormusta jos katsoi suoraan sivulta, siinä näkyi vaikka naisen profiili. Katselin ohjelmaa haavi auki. Kaikkea sitä. Siinä vaippojen taittelun lomassa höristin korviani, kun juontaja kysäisi että mikäs on näiden vihkisormusten keskihinta nykyään. Kultasepän vastauksen kuultuani vilkaisin T:a ja sanoin, että halvallapa pääsit. Ihan ystävälliseen sävyyn. Keskihinta kuulemma oli noin 700e, ja allekirjoittaneen vihkisormus on timantiton Kalevala Korun keltakultainen Vaasan sormus, jonka hinta on kai noin 220e, vähän koosta riippuen - ja sitäkin kauhistelin että miten uskallan ikinä käyttää mitään noin kallista korua. Vihkipäivään mennessä kun kallein koruni taisi olla n. 100e maksanut kaulakoru, jonka T välttämättä halusi minulle ostaa. En oikein ole koruihmisiä, mutta tietyt Kalevala Korun korut viehättävät. Nekin sitten viettävät suurimman osan ajastaan rasioissaan kirjahyllyn laatikossa.
(Niin ja tuolla seitsemälläsadalla, minkä jotkut siis käyttävät pelkkään sormukseen, melkeinpä olisi kustantanut meidän häät ruokineen ja paikkavuokrineen kaikkineen. Tarkkaan en tiedä paljonko niihin aikoinaan rahaa meni, mutta alle tuhat euroa kuitenkin. Emme tulleet laskeneeksi.)

Kotirintamalla on rauhallista. T kävi työhaastattelussa mutta ei siitä sen kummempaa kai tullut. Muutto on taas harkinnassa, tällä kertaa on paikkakunnan vaihto suunnitteilla. Ei täällä pohjoisessa Savossa enää meille mitään ole, ei kavereita eikä töitä, ja matkat sukulaisiin sekä kavereihin ovat ihan liian pitkät. T katselee työpaikkoja tästä länteen, minä annan ehdotuksia uusiksi asuinpaikoiksi. Ehkä Kokkolaan, ehkä jonnekin muualle. Kokkola olisi lähellä muuta elämäämme. Seuraavan asunnon on pakko olla vähintään 3h+k, kaksio alkaa käydä ahtaaksi. Näissä neliöissä pärjäisi ehkä vielä vuoden, puolitoista, mutta jos muutto tulee niin samalla sitä muuttaa vähän isompaan. Ihmeen paljon tuollainen alle metrinen ihmisenalkukin tarvitsee tilaa.
Mietiskelin tuossa illalla tulokkaan asioita. Vaatteita on, samoin muutakin tavaraa. Mitä tehdä Kelan äitiysavustuksen suhteen, ottaako pakkaus (näkyi tulleen uusi) vai raha? Pakkaus sinällään on mielestäni arvokkaampi kuin tuo 140e joka rahana maksettaisiin, mutta tarvitaanko meillä kahta makuupussia tai toppahaalaria? Muille vaatteille kyllä varmasti löytyisi käyttöä, samoin kestovaipoille. Ovat jättäneet kokonaan kertakäyttöiset vaipat pois tuosta pakkauksesta, hatunnosto Kelalle. Jokainen nyt niitä löytää, mutta kestovaippoihin tutustuminen voi olla kovemman kynnyksen takana.
Seuraavalla neuvolakäynnillä kuulemma saan ne Kelan paperit, ja tuokin asia pitäisi kyetä päättämään. Eihän sillä kiire vielä ole, mutta kuitenkin joskus pitäisi tietää mitä tekee. Ja minä kun en nykyään osaa päättää edes minkä värisen tiskiharjan ostan...